Päivitystä

Pitkästä pitkästä aikaa saan aikaiseksi kirjoittaa tänne. Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Koirien kanssahan sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista, ja käsityörintamallakin on ollut liikehdintää sekä uusien hankintojen että ajoittain myös valmistuneiden töiden saralla.

Pojat eli koirani Deku ja Viktor ovat leikkineet olan takaa, välillä Viktor on käynyt riehumassa myös Kuunon kanssa. Nuori herra Härveli on kasvanut hurjasti, maitohampaat ovat irtoilleet ja pysyviä hampaita kasvavat koko ajan. Wictor on myös saanut tehosterokotteet (esiintyen tyypilliseen tapaansa reippaasti eläinlääkärissä). Kaiken kaikkiaan Viki on kasvanut pentupallerosta nuorukaiseksi hurjan nopeasti ja on jo lähes samankokoinen Dekun kanssa. Edelleenkään se ei pelkää mitään, ja vauhtia riittää, koska mitäänhän ei kannata tehdä rauhallisesti, jos saman voi tehdä vauhdilla!

Wictorin väri on muuttunut aika lailla: mustat laikut ovat laajentuneet ja harmaa väri on tummunut harmaan seasta kasvavan mustan lisääntyessä, yleisväritys on siis nyt aiempaa tummempi. Punaiset merkitkin ovat "punastuneet" eli näyttävät entistä punaisemmilta, samoin turkki on kasvanut pituutta siten, että hännässä on jo hyvät hapsut, samoin korvissa, mahassa, rinnassa ja takapuolessa. Vauhti sen sijaan ei ota laantuakseen ja Härvelin toimintasäde onkin laajentunut lattiatason lisäksi sohvalle, sänkyyn ja nojatuoleille. Yllä koko karvakuonokatras poseeraa uusissa joulupannoissaan. Virkkasin herroille jouluasusteiksi Dropsin Karismasta pannat, joihin ompelin kuhunkin kolme kulkusta kilisemään, kiinnitys tapahtuu puisella tähdenmuotoisella napilla. Mielellään pojat niitä käyttivät eikä Viktorkaan yrittänyt repiä toisten pantoja pois kaulasta. 

Etukäteen jännitimme, kuinka joulukuusen tulee käymään Wictorin käsittelyssä. Oli odotettavissa, että nuorin herra on kiinnostunut kuusesta ja näin kävikin, mutta toisella tapaa kuin arvelimme. Kuusen koristeet saivat olla rauhassa alimmilla oksillakin ennakko-odotusten vastaisesti, mitä nyt Vikke kävi vähän sohvan reunalta kuonollaan koristepalloja tökkimässä. Mutta kyllä joulukuusi takasi Vikin jouluilon, sen jalastahan saattoi käydä tuon tuostakin litkimässä vettä! Myös kuusen runko ja oksien päät joutuivat purukaluston testiin ja osoittautuivat oiviksi järsimiskohteiksi. Erikoiset makumieltymykset tällä mäykyllä :)

Aattoiltana meillä ei käynyt pukki, Vikikään ei päässyt siis repimään partaa, mutta onneksi muuta hommaa ilmaantui: Kuuno, Deku ja Viktor olivat olleet sen verran kilttejä, että niitä muistettiin omilla pienillä paketeilla. Deku oli nopein lahjan avaamisessa, mutta ei nuorimmaisellakaan kauaa kestänyt, kun se repi paperin auki ja sai hampaisiinsa krokotiilin. Herrakolmikko vaikutti tyytyväiseltä lahjoihinsa, mistä merkkinä oli se, että Deku tapojensa mukaisesti jemmasi omaa herkkuaan ja ärisi toisille niiden kulkiessa ohi nuuhkien toiveikkaana Decun krokon suuntaan.

Tapaninpäivänä Wictor koki tarvetta testata äidin lukulaseja tarkemmin ja muotoili ne uuteen, käyttökelvottomaan uskoon. Mitäs äiti unohti rillinsä lattialle kirjan päälle, eihän pieni koiranpentu voi niitä puruleluista erottaa :) Onneksi kyseessä olivat vain Tiimarin halpislasit, joten ei käynyt kovin kalliiksi tämä vahinko.

Käsitöiden saralla ei ole muuta valmista näytettävää kuin nämä Sukkasatoon menneet unisukat. Lanka oli siis Dropsin SilkeAlpaca ja sukat ovat aivan ihanan pehmät ja lämpimät. Valitettavasti lanka on vastustamatonta myös Viktor Härvelin mielestä, mistä sain viitteitä jo neuloessani, kun kerissä roikkui jatkuvasti jotain ylimääräistä ;) Valmistuttuaan sukat ehtivät olla käytössä vai pari kertaa, kun nuorimmainen onnistui ne jostain jotenkin nappaamaan ja teki toisen sukat varteen silmäpaon alun. Ovat kai kovinkin maukkaat sukat, sen verran hanakasti Viktor sukat hampaisiinsa kaivaa heti silmän välttäessä ja tilaisuuden tullen. Välillä tuntuu, että se oikein vaanii niitä ja seuraa, milloin jätän sukat ulottuville edes millisekunniksi! Tästä ja siitä korjaamattomasta silmäpaosta johtuen unisukat eivät ole olleet kovin paljon käytössä toistaiseksi.

Joulun alla valmistui koirien joulupannan lisäksi myös pipo ystävälle lahjaksi. Sitä en ehtinyt kuvata, mutta lankana oli Dropsin Alpaca punaisena ja Classic Alpaca luonnonvalkoisena, kaksinkertaisella langalla siis neuloin. Paksumpi Classic loppui tietysti hieman kesken ja jouduin jatkamaan päälaen loppuun luonnonvalkoista Seiskaveikkaa (Wictorin raatelemalta kerältä) tilalla käyttäen. Mallina oli Ullan Kiritys-pipo ja puikkoina 4 mm KnitPicksit. Ihan tyytyväinen olen tulokseen ja käyttäjäkin vaikutti tykkäävän, vaikka minua vähän harmittaakin, kun mallineuleen kuvio ei näy kahdella erivärisellä langalla yhtä aikaa neulottuna niin selvästi kuin toivoin. Mallina Kiritys oli kuitenkin mukava neuloa ja mallineuleen oppi helposti, olenkin suunnitellut tekeväni itselleni samanlaisen mustasta langasta.

Lankahankintoja olen yrittänyt tehdä vain maltillisesti... Joulumarkkinoilta mukaani tarttui Titityyltä neljä pakettia: BC Garnin Jaipur Silk Fino on ihastuttavan sileää, ehtaa silkkilankaa, josta suunnitelin itselleni huivia (100g:n vyyhti = 600m, riittänee huiviin). Malliksi olen kaavaillut Vilman Sagittariaa, josta olen jo pitempään haaveillut. Saa nähdä, koska aika riittää tuo homma aloittaa ja varsinkin, millon kärsivällisyys riittää huivin valmiiksi saamiseen. Mutta langastahan se on aloitettava :) ShibuiKnitsin Sockia ostin kaksi 50 gramman vyyhtiä, kirjavan mustan ja kirjavan monivärisen. Suunnitteilla niistä mahdollisesti lapaset. Myös SWTC:n Bamboo-kerä löysi kotinsa luotani, sen kohtalo on vielä ratkaisematta. Olen halunnut kokeilla lankaa, joka on 100% bambua, koska olen pitänyt kokeilemistani bambusekoitelangoista, ja tämä näytti ja tuntui niin viehkolta tapaukselta, että se piti poimia koriin :)

Tästä tulikin nyt aika pitkä postaus, mutta väli seuraavaan merkintään tulee nyt olemaan lyhyempi. Olen ajatellut alkaa pitää blogissa kirjaa ostetuista langoista ja valmistuneista töistä, niin voi sitten välillä ihmetelle, että enkö ole saanutkaan mitään valmiiksi väkertämisestä huolimatta ;)

Herra Härveli

Viktor vietti pari ensimmäistä viikkoa uudessa kodissaan äidin, isän ja Kuunon luona. Alun ujostelun jälkeen Kuuno otti tulokkaan hyvin vastaan ja on käyttäytynyt erittäin tyylikkäästi, hillityn rauhallisesti. Alla kuva Kuunon ja Wictorin ensitapaamisesta (kuvakulma ei huijaa, Kuuno oikeasti on noin paljon pikkuista Vikiä suurempi).

Ensimmäisenä iltana uudessa ympäristössä, toisena poissa oman emon luota, löytyi kuitenkin turvallinen ja mukava paikka, äidin eli Decun ja Victorin mummun syli. Ruokakuppi vieressä, lämpöä ja turvaa, rakkautta ja hellyyttä, kaikki siis löytyy, mitä pieni pentu tarvitsee. 

Isän ja äidin kanssa Viktor on myös päässyt tutustumaan moniin uusiin ja kiinnostaviin kohteisiin. Tässä Wictor tähyilee maisemia kalliolta isän metsästysseuran majalla. Eikä jättikokoinen metsokaan pelota tätä poikaa!

Kuuno-"eno" on hauskaa puuhailuseuraa, kun nuorena miehenä Kuneli jaksaa leikkiä energisen pennun kanssa. Monenlaista kivaa tekemistä on keksitty, tässä herrat järsivät yhdessä samaa isoa luuta sulassa sovussa.

Kuuno oli löytänyt ulkoa märän lapasen ja kantanut sen sisälle. Siitäpä vasta syntyikin hurjan hauska leikki, kun pojat keksivät, että tälläkin voidaan leikkiä yhdessä! Kuuno piteli kiinni kintaan reunasta, kun Viktor kiskoi kaikin voimin sen peukalosta ja molemmat nauttivat! Parivaljakon nopeistä liikkeistä leikin tiimellyksessä johtuen kuva ei ole paras mahdollinen.

Yksi viihdyttävimmistä ajanvietteistä Viktorin mielestä on kuitenkin Kuunon parrassa roikkuminen. Siihen pöheikköön kun on vaan niin hulvatonta tarttua Kuunon makoillessa lattialla tai kumartuessa maahan, jolloin turpajouhet ovat naskalihampaan ulottuvilla. Näiden riekkumisten yhteydessä Wictor oli kokeillut hampaidensa terävyyttä myös Kuunon kieleen; purukalusto ei kaipaa teroitusta, partaherran kielestä tuli verta.

Sukkasato alkaa!

Tästä lähdetään liikkeelle, näistä alkaa ensimmäinen sukkasatoni! Viime vuonna seurasin sukkasatoa sivusta ja innostuin niin, että päätin osallistua tällä kertaa, kun on nyt oma blogikin. Kuvassa poseeraavat siis langat, joista toivottavasti ainakin osa muuttuu Sukkasadon aikaan tassunlämmittimiksi. 

Ryhmäkuvassa alhaalla oikealla esiintyy kolme kerää Dropsin Silke Alpacaa, joista aloitin keväällä superlämpöisiä ja -pehmoisia unisukkia itselleni. Kerran tai kaksi purin tuotoksen, mutta nyt on tulossa sopivan kapea siroon kolmekutoseen. Tämä nyt ei mene Sadonkorjuuseen, mutta toivon näiden valmistuvan tempauksen aikana. Olen kovasti mieltynyt sukan neulomiseen kärjestä alkaen, näissä on ekassa testissä 8-aloitus, jolla jo yhdet sukat valmistui kaverille Samoksesta. Jos vaikka tekisin toisen sukan samaan vaiheeseen ja neuloisin loppuun yhdessä pitkällä pyöröpuikolla. Tätä tekniikkaa on tarkoitus joka tapauksessa kokeilla. Tämä lanka on IHANAA!! Unelman pehmeää ja lämmintä, ei kutita ja on todella miellyttävää neuloa sekä virkata ja valmis asuste tuntuu ylelliseltä.  

Seuraavaksi vuorossa kaksi vyyhtiä Cherry Tree Hillin ihanaa käsinvärjättyä Supersock Merinoa, sävyt Foxy Lady (vasemmalla) ja Sugar Maple (osittain jo vyyhdiltä kerittynä). En kuvittele saavani molemmista sukkia valmiiksi, sen verran ohutta ihanuutta on tämä perjantaina hankkimani uusi tuttavuus, mutta jos edes toisesta saisin jotain aikaan tempauksen aikana... Kyllä piti pitkään tutkia sävyjä ennen kuin pystyin tekemään valinnan, sellaisia herkkuja oli tarjolla!

Viime syksynä hankkimani kolme kerää mustaa Hjertegarnin Silky Bamboota ovat odottaneet pääsemistä sukiksi kotona tassutteluun ja mahdollisesti myös unisukkakäyttöön. Kovin pitkävartisia sukkia näistä tuskin saa, kevyet sukkaset viluisiin jalkoihin kuitenkin. Lanka tuntuu nimensä veroisesti todellakin silkkiseltä ja hyvin pehmeältä. Mitään en ole siitä vielä tehnyt, joten neulontatuntumasta en osaa sanoa.

Murheenkryynini, hirveän kamalan vihreä Regia Softy huomattavasti viehättävämpine seuralaisineen. Keväällä tilasin Tapion kaupasta tätä lankaa kavereiden vauvojen myssyjä ja tossuja varten, mutta vain musta ja luonnonvalkoinen päätyivät myssyksi ja jäljellä jäi vielä paljon. Suunnitelmani vihreän ja valkoisen raikkaasta yhdistelmästä menivät mönkään, kun totesin, että vihreä näytti ruudulla ihan erilaiselta ja on todellisuudessa lähes oksettava. Kevään Modassa oli kuitenkin unisukkien ohje tälle langalle, joten ajattelin, josko näistä joku läheinen/tuttava/kaveri saisi sukat jalkoja lämmittämään. En tiedä, miten onnistun tuon vihreän piilottamaan, mutta yritys on kova. Ehkä pitäisi hankkia kerällinen samaa lankaa vaikka jonain kivana punaisena, niin vihreänkin saisi käytettyä... Mukavan pehmeää Softy kyllä on.

Sitten vielä Novitan Isoveljet, punakirjavaa ja kirjavaa vihreää on molempia yhdet kerät ja kirkasta moniväristä kaksi kerää. Jos näistä vaikka sukat ja säärystimet tekisi?

Uusi perheenjäsen

Emmijii ylpeänä esittelee uuden perheenjäsenen: tässä uusi tulokas, pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Wictor. Haimme 8-viikkoisen herran uuteen kotiin perjantaina. Junamatka sujui hienosti: Wictor enimmäkseen nukkui, välillä katseli ympärilleen koristaan käsin ja hurmasi kanssamatkustajia. 

Ensitapaaminen Decun kanssa sujui mukavasti, herra Hippunen tutki tulokasta kiinnostuneena ja Wictor tykkäsi heti "isoveljestään". Oikeita sisaruksia Viktorilla on kaksi siskoa, musta Nicky ja mustalaikullinen Wiivi, sekä musta toistaiseksi nimeä vailla oleva velipoika. Uuteen kotiinsa pikkuinen tutustui reippaasti, aluksi vähän varovaisena, mutta nopeasti rohkaistuen. Ensimmäinen yö meni odotuksia paremmin, pentu ei ikävöinyt emoaan ja sisaruksiaan ja pojat nukkuivat melkein koko yön samalla petillä. Puoli kuuden aikaan Viktor heräsi ja rupesi riehumaan, mistä se sai lisänimeksi Härveli. Vauva rauhottui vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan pienen pisutuokion ja suostuttelun jälkeen.

Lauantaina matkustimme jälleen, tällä kertaa junan lisäksi bussilla, kun junayhteydet eivät toimineet aivan kuten piti. Herrat Hippunen ja Härveli olivat koko matkan rauhallisia eikä kumpikaan onneksi voinut bussissakaan pahoin, kuten maminsa. Perillä tapasimme pian Kuunon, joka suhtautui pentuun erittäin herrasmiesmäisesti, hillityn rauhallisesti ja kohteliaasti. Muutenkin Kuuno aluksi tuntui hieman arkailevan uutta laumanjäsentä, ilmeisesti partaherra pitkäkoipi ei oikein ymmärrä, mikä otus tällainen rääpäle on olevinaan ja siksi peruuttelee ja poistuu paikalta Vikin yrittäessä tutustua lähemmin. Kuunon leluja Wictor kuitenkin pääsi jo silti kokeilemaan, vaikka niiden kokoluokka poikkeaakin 1,6-kiloisella ja noin 17 kertaa suuremmalla nelijalkaisella.

Parasta pikku-Viktorin mielestä on isoveli-Deekun kimpussa riekkuminen. Suuren osan valveillaoloajastaan Viki hyppii Decun kylkeä vasten, roikkuu korvissa ja hännässä ja yrittää kiivetä selkään, mitä Deku varsin kärsivällisesti kestää. Aika kauan saa pikkuveikka kiusata ennen kuin isompi murahtaa ja näyttää, millainen käytös on sopivaa.

Tarjouslankoja ja malttamatonta odotusta

Kävinpä tänään Anttilassa sadetta pitämässä. Tarkoitus ei ollut ostaa mitään, käydä vain ajankuluksi tsekkaamassa lankaosasto. Sieltähän sitten löytyi tarjouskori, jossa oli ainakin tummansinistä Isoveljeä, sinistä Mamboa, roosaa ja pinkkiä Malibua sekä valkoista Spektri Plussaa. Mukaani tarttui kaikki neljä jäljellä ollutta kerää Malibua, kolme roosaa ja yksi pinkki, joista ajattelin värkätä syksyllä 5 vuotta täyttävälle kummitytölle mekon, sekä viimeiset neljä kerää Spektri Plussaa, joille ei vielä ole käyttötarkoitusta valmiina. Malibu maksoi 2 euroa/kerä ja Spektri Plus 1 euron/kerä, joten ne melkein vaativat päästä ostoskoriini :) Kummastakaan langasta minulla ei ole aiempaa kokemusta, mutta uskoisin niiden olevan kohtuullisen helppoja neulottavia, ainakaan eivät ole liian ohuita, jotta kärsivällisyyteni joutuisi liian kovalle koetukselle valmistumista odotellessa. Malibua olen pitemmän aikaa katsellut sillä silmällä, että jotain tekisi mieli siitä tehdä, mutta hinta on mielestäni ollut turhan korkea aiemmin. Nythän sitten tarjoushintaisena testaan, millainen tämä kokelas on. Spektri Plussaa ostin jonkin verran oranssikirjavana noin kuukausi sitten äidille suunnitteilla olevaa neuletta varten, mutta tuskin nämä valkoiset samaan työhön menevät. Kannatti käydä pitämässä sadetta, kun ropinakin lakkasi!

Kahden yön päästä lähdemme hakemaan Victoria, tuota pikkuista karvapalloa. En malttaisi millään odottaa, junaliputkin on jo ostettu! Odotusta kasvattaa yhä korkeammaksi se, että Kuuno oli tänään tavannut lenkillä 4,5 kuukautta vanhan pienen perhoskoiran pennun ja käyttäytynyt oikein mallikkaasti; ihmetellyt rauhallisesti pentua ja mennyt käskemättä maahan, ei ollut ryntäillyt tai yrittänyt käyttää rajuja otteita. Toivoa siis on, että Kuuno ehkä osaisi suhtautua Wiktoriinkin maltillisen kiinnostuneesti, ei pienempäänsä ensinäkemällä liiskaten. Joka suunnasta tulee kyselyjä, voiko Victoria tulla katsomaan, kunhan se on vähän ehtinyt sopeutua uuteen kotiin. Tottakai voi tulla, kunhan nyt ensin saataisiin ipana hoodeille :) Mäyräkoirakuume tosin on herkästi tarttuva ja parantumaton tauti, johon ei ole toimivaa rokotetta ja jonka pahimpia levittäjiä ovat juuri pienet ja viattoman oloiset pennut, joten jokainen tulkoon omalla vastuullaan ;)



Deekukin tapasi iltalenkillä pennun, 13-viikkoisen borderterrierin Telman. Tämä tapaaminen ei sujunut ihan yhtä lupauksia herättävästi, sillä brassiherra yritti hypätä nuoren neidin selkään, vaikka uhkailin sitä linnareissulla, joka rapsahtaa lapsiin sekaantumisesta ;) Kuuroille korville kaikuivat nämäkin kovistelut, mahdoton tämä meidän viriili poju!

Uneton yö

En oikein saanut nukuttua yöllä, niinpä viimein puoli seitsemän aikaan nousin ylös sängystä tehdäkseni jotain hyödyllisempää kuin lakanoissa unettomana kieriskelyä. Otin esille neuleen, josta piti tulla jotakuinkin Autere-huivi Ullan ohjeella. Lankana minulla oli musta Dropsin CottonViscose, jota ostin keväällä kolme kerää huivia varten. Tämän kokeilun kohdalla käytössä olivat 2,5 mm puikot, joiden pienuus arvelutti minua alunpitäenkin. Totta tosiaan, tehtyäni noin 10 cm pätkän huivia ja todettuani, että yksinkertainen mallineule todellakin on kaunis ja lumoava, päätin kohdata todellisuuden ja uskoa, etten tule koskaan saamaan huivia valmiiksi. Ei riitä meikäläisellä kärsivällisyys noin pienten puikkojen ja kiukuttelevan langan kanssa nyhertämiseen. Purkuun menee siis tämäkin yritys.

Olen aloittanut tästä ihanan tuntuisesta langasta ainakin viittä eri huivimallia, mutta tämäkin projekti päätyi tuhoontuomituksi. Lanka hajoaa raivostuttavasti neulottaessa sekä virkattaessa, joten joka ikiseen silmukkaan pitäisi keskittyä täydellä tarmolla. Elän nyt toivossa, että langan viehättävä kiilto toimisi edukseen myös jossain yksinkertaisessa mallineuleessa vähän isommilla puikoilla neulottuna, jotta voisin joskus saada huivin käyttöön enkä vain ikuiseen aloitus-purku-kierteen kouriin. Kenties pidennetty helmineule 3,5 mm puikoilla toimii...?

Samaan syssyyn Olympiaradiota kuunnellessa kerin yhden vyyhden lempeää oranssinkirjavaa Araucania Yarnsin Patagonia Nature Cotton -puuvillalankaa. Toinen vyyhti odottaa vielä kerimistä, sitten niistä olisi tarkoitus muotoutua huivi. Lanka on oikein mukavan tuntuista, pehmeää ja hauskasti epätasaista olematta kuitenkaan liian möykkyistä. Huivi tulee olemaan mallia suorakaide, koska tiedän, ettei tuleva käyttäjä erikoisemmin pidä kolmiohuiveista. Mitään pitsiä tai palmikkoa tuskin alan siihen vääntää, koska uskon langan lumon pääsevän parhaiten esille yksinkertaisessa neulepinnassa. Lopullinen suunnitelma hahmottuu vielä...

Esipuhe

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni. Syy blogin perustamiseen on halu kirjata ylös tärkeitä tapahtumia ja jakaa niitä kavereiden kanssa. Jos joku muukin sattuu kiinnostumaan turinoistani, jotka koskevat lähinnä käsitöitä ja koiria, erityisesti mäyräkoiria, ihmettelen sitä suuresti.
Käsitöiden tekijänä en ole ammattilainen enkä sellaiseksi tähtääkään, neulon ja virkkaan omaksi ilokseni eikä taidot päätä huimaa. Lankaa hamstraan innokkaasti.
Toinen ja tärkeämpi syy blogin perustamiseen on se, että perheeni kasvaa pian pienellä koiravauvalla. Koska tiedän, että monet ovat kiinnostuneita tämän pitkäkarvaisen kääpiömäyräkoiran kotiinsaapumisen ja kasvun seuraamisesta, ajattelin, että näin blogin kautta se saattaisi olla helpompaa. Minulla on siis ennestään pkku (jos et ymmärrä tätä lyhennettä, tutustu vaikkapa Suomen mäyräkoiraliiton sivuihin, mistä löytyy perusfaktat mäykyistä) Decu eli Deeku, joka on nyt noin 4,5-vuotias ja kahden pentueen isä. Kuva Decusta on otettu keväällä samana päivänä kuin sen tuorein pentue syntyi. Nyt Decu saa siis pikkuveljen, Victorin. Lisäksi koiraperheeseeni kuuluu kiinteästi vanhempieni luona asuva karkeakarvainen saksanseisoja Kuuno, joka on nyt vuoden ja viiden kuukauden ikäinen parrakas nuori mies. Kuvassa Kuuno loikoilee viime kesänä mustikkamättäällä.

Victor saapuu siis meille perjantaina eli viiden yön päästä ja täällä jo kovasti odotellaan pientä karvahousua :)