Ensitapaaminen Decun kanssa sujui mukavasti, herra Hippunen tutki tulokasta kiinnostuneena ja Wictor tykkäsi heti "isoveljestään". Oikeita sisaruksia Viktorilla on kaksi siskoa, musta Nicky ja mustalaikullinen Wiivi, sekä musta toistaiseksi nimeä vailla oleva velipoika. Uuteen kotiinsa pikkuinen tutustui reippaasti, aluksi vähän varovaisena, mutta nopeasti rohkaistuen. Ensimmäinen yö meni odotuksia paremmin, pentu ei ikävöinyt emoaan ja sisaruksiaan ja pojat nukkuivat melkein koko yön samalla petillä. Puoli kuuden aikaan Viktor heräsi ja rupesi riehumaan, mistä se sai lisänimeksi Härveli. Vauva rauhottui vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan pienen pisutuokion ja suostuttelun jälkeen.
Lauantaina matkustimme jälleen, tällä kertaa junan lisäksi bussilla, kun junayhteydet eivät toimineet aivan kuten piti. Herrat Hippunen ja Härveli olivat koko matkan rauhallisia eikä kumpikaan onneksi voinut bussissakaan pahoin, kuten maminsa. Perillä tapasimme pian Kuunon, joka suhtautui pentuun erittäin herrasmiesmäisesti, hillityn rauhallisesti ja kohteliaasti. Muutenkin Kuuno aluksi tuntui hieman arkailevan uutta laumanjäsentä, ilmeisesti partaherra pitkäkoipi ei oikein ymmärrä, mikä otus tällainen rääpäle on olevinaan ja siksi peruuttelee ja poistuu paikalta Vikin yrittäessä tutustua lähemmin. Kuunon leluja Wictor kuitenkin pääsi jo silti kokeilemaan, vaikka niiden kokoluokka poikkeaakin 1,6-kiloisella ja noin 17 kertaa suuremmalla nelijalkaisella.
Parasta pikku-Viktorin mielestä on isoveli-Deekun kimpussa riekkuminen. Suuren osan valveillaoloajastaan Viki hyppii Decun kylkeä vasten, roikkuu korvissa ja hännässä ja yrittää kiivetä selkään, mitä Deku varsin kärsivällisesti kestää. Aika kauan saa pikkuveikka kiusata ennen kuin isompi murahtaa ja näyttää, millainen käytös on sopivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti