maanantai 8. syyskuuta 2008

Herra Härveli

Viktor vietti pari ensimmäistä viikkoa uudessa kodissaan äidin, isän ja Kuunon luona. Alun ujostelun jälkeen Kuuno otti tulokkaan hyvin vastaan ja on käyttäytynyt erittäin tyylikkäästi, hillityn rauhallisesti. Alla kuva Kuunon ja Wictorin ensitapaamisesta (kuvakulma ei huijaa, Kuuno oikeasti on noin paljon pikkuista Vikiä suurempi).

Ensimmäisenä iltana uudessa ympäristössä, toisena poissa oman emon luota, löytyi kuitenkin turvallinen ja mukava paikka, äidin eli Decun ja Victorin mummun syli. Ruokakuppi vieressä, lämpöä ja turvaa, rakkautta ja hellyyttä, kaikki siis löytyy, mitä pieni pentu tarvitsee. 

Isän ja äidin kanssa Viktor on myös päässyt tutustumaan moniin uusiin ja kiinnostaviin kohteisiin. Tässä Wictor tähyilee maisemia kalliolta isän metsästysseuran majalla. Eikä jättikokoinen metsokaan pelota tätä poikaa!

Kuuno-"eno" on hauskaa puuhailuseuraa, kun nuorena miehenä Kuneli jaksaa leikkiä energisen pennun kanssa. Monenlaista kivaa tekemistä on keksitty, tässä herrat järsivät yhdessä samaa isoa luuta sulassa sovussa.

Kuuno oli löytänyt ulkoa märän lapasen ja kantanut sen sisälle. Siitäpä vasta syntyikin hurjan hauska leikki, kun pojat keksivät, että tälläkin voidaan leikkiä yhdessä! Kuuno piteli kiinni kintaan reunasta, kun Viktor kiskoi kaikin voimin sen peukalosta ja molemmat nauttivat! Parivaljakon nopeistä liikkeistä leikin tiimellyksessä johtuen kuva ei ole paras mahdollinen.

Yksi viihdyttävimmistä ajanvietteistä Viktorin mielestä on kuitenkin Kuunon parrassa roikkuminen. Siihen pöheikköön kun on vaan niin hulvatonta tarttua Kuunon makoillessa lattialla tai kumartuessa maahan, jolloin turpajouhet ovat naskalihampaan ulottuvilla. Näiden riekkumisten yhteydessä Wictor oli kokeillut hampaidensa terävyyttä myös Kuunon kieleen; purukalusto ei kaipaa teroitusta, partaherran kielestä tuli verta.

Ei kommentteja: