Pitkästä pitkästä aikaa saan aikaiseksi kirjoittaa tänne. Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Koirien kanssahan sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista, ja käsityörintamallakin on ollut liikehdintää sekä uusien hankintojen että ajoittain myös valmistuneiden töiden saralla.
Pojat eli koirani Deku ja Viktor ovat leikkineet olan takaa, välillä Viktor on käynyt riehumassa myös Kuunon kanssa. Nuori herra Härveli on kasvanut hurjasti, maitohampaat ovat irtoilleet ja pysyviä hampaita kasvavat koko ajan. Wictor on myös saanut tehosterokotteet (esiintyen tyypilliseen tapaansa reippaasti eläinlääkärissä). Kaiken kaikkiaan Viki on kasvanut pentupallerosta nuorukaiseksi hurjan nopeasti ja on jo lähes samankokoinen Dekun kanssa. Edelleenkään se ei pelkää mitään, ja vauhtia riittää, koska mitäänhän ei kannata tehdä rauhallisesti, jos saman voi tehdä vauhdilla!
Wictorin väri on muuttunut aika lailla: mustat laikut ovat laajentuneet ja harmaa väri on tummunut harmaan seasta kasvavan mustan lisääntyessä, yleisväritys on siis nyt aiempaa tummempi. Punaiset merkitkin ovat "punastuneet" eli näyttävät entistä punaisemmilta, samoin turkki on kasvanut pituutta siten, että hännässä on jo hyvät hapsut, samoin korvissa, mahassa, rinnassa ja takapuolessa. Vauhti sen sijaan ei ota laantuakseen ja Härvelin toimintasäde onkin laajentunut lattiatason lisäksi sohvalle, sänkyyn ja nojatuoleille.
Yllä koko karvakuonokatras poseeraa uusissa joulupannoissaan. Virkkasin herroille jouluasusteiksi Dropsin Karismasta pannat, joihin ompelin kuhunkin kolme kulkusta kilisemään, kiinnitys tapahtuu puisella tähdenmuotoisella napilla. Mielellään pojat niitä käyttivät eikä Viktorkaan yrittänyt repiä toisten pantoja pois kaulasta.
Etukäteen jännitimme, kuinka joulukuusen tulee käymään Wictorin käsittelyssä. Oli odotettavissa, että nuorin herra on kiinnostunut kuusesta ja näin kävikin, mutta toisella tapaa kuin arvelimme. Kuusen koristeet saivat olla rauhassa alimmilla oksillakin ennakko-odotusten vastaisesti, mitä nyt Vikke kävi vähän sohvan reunalta kuonollaan koristepalloja tökkimässä. Mutta kyllä joulukuusi takasi Vikin jouluilon, sen jalastahan saattoi käydä tuon tuostakin litkimässä vettä! Myös kuusen runko ja oksien päät joutuivat purukaluston testiin ja osoittautuivat oiviksi järsimiskohteiksi. Erikoiset makumieltymykset tällä mäykyllä :)
Aattoiltana meillä ei käynyt pukki, Vikikään ei päässyt siis repimään partaa, mutta onneksi muuta hommaa ilmaantui: Kuuno, Deku ja Viktor olivat olleet sen verran kilttejä, että niitä muistettiin omilla pienillä paketeilla. Deku oli nopein lahjan avaamisessa, mutta ei nuorimmaisellakaan kauaa kestänyt, kun se repi paperin auki ja sai hampaisiinsa krokotiilin. Herrakolmikko vaikutti tyytyväiseltä lahjoihinsa, mistä merkkinä oli se, että Deku tapojensa mukaisesti jemmasi omaa herkkuaan ja ärisi toisille niiden kulkiessa ohi nuuhkien toiveikkaana Decun krokon suuntaan.
Tapaninpäivänä Wictor koki tarvetta testata äidin lukulaseja tarkemmin ja muotoili ne uuteen, käyttökelvottomaan uskoon. Mitäs äiti unohti rillinsä lattialle kirjan päälle, eihän pieni koiranpentu voi niitä puruleluista erottaa :) Onneksi kyseessä olivat vain Tiimarin halpislasit, joten ei käynyt kovin kalliiksi tämä vahinko.
Käsitöiden saralla ei ole muuta valmista näytettävää kuin nämä Sukkasatoon menneet unisukat. Lanka oli siis Dropsin SilkeAlpaca ja sukat ovat aivan ihanan pehmät ja lämpimät. Valitettavasti lanka on vastustamatonta myös Viktor Härvelin mielestä, mistä sain viitteitä jo neuloessani, kun kerissä roikkui jatkuvasti jotain ylimääräistä ;) Valmistuttuaan sukat ehtivät olla käytössä vai pari kertaa, kun nuorimmainen onnistui ne jostain jotenkin nappaamaan ja teki toisen sukat varteen silmäpaon alun. Ovat kai kovinkin maukkaat sukat, sen verran hanakasti Viktor sukat hampaisiinsa kaivaa heti silmän välttäessä ja tilaisuuden tullen. Välillä tuntuu, että se oikein vaanii niitä ja seuraa, milloin jätän sukat ulottuville edes millisekunniksi! Tästä ja siitä korjaamattomasta silmäpaosta johtuen unisukat eivät ole olleet kovin paljon käytössä toistaiseksi.
Joulun alla valmistui koirien joulupannan lisäksi myös pipo ystävälle lahjaksi. Sitä en ehtinyt kuvata, mutta lankana oli Dropsin Alpaca punaisena ja Classic Alpaca luonnonvalkoisena, kaksinkertaisella langalla siis neuloin. Paksumpi Classic loppui tietysti hieman kesken ja jouduin jatkamaan päälaen loppuun luonnonvalkoista Seiskaveikkaa (Wictorin raatelemalta kerältä) tilalla käyttäen. Mallina oli Ullan Kiritys-pipo ja puikkoina 4 mm KnitPicksit. Ihan tyytyväinen olen tulokseen ja käyttäjäkin vaikutti tykkäävän, vaikka minua vähän harmittaakin, kun mallineuleen kuvio ei näy kahdella erivärisellä langalla yhtä aikaa neulottuna niin selvästi kuin toivoin. Mallina Kiritys oli kuitenkin mukava neuloa ja mallineuleen oppi helposti, olenkin suunnitellut tekeväni itselleni samanlaisen mustasta langasta.
Lankahankintoja olen yrittänyt tehdä vain maltillisesti... Joulumarkkinoilta mukaani tarttui Titityyltä neljä pakettia: BC Garnin Jaipur Silk Fino on ihastuttavan sileää, ehtaa silkkilankaa, josta suunnitelin itselleni huivia (100g:n vyyhti = 600m, riittänee huiviin). Malliksi olen kaavaillut Vilman Sagittariaa, josta olen jo pitempään haaveillut. Saa nähdä, koska aika riittää tuo homma aloittaa ja varsinkin, millon kärsivällisyys riittää huivin valmiiksi saamiseen. Mutta langastahan se on aloitettava :) ShibuiKnitsin Sockia ostin kaksi 50 gramman vyyhtiä, kirjavan mustan ja kirjavan monivärisen. Suunnitteilla niistä mahdollisesti lapaset. Myös SWTC:n Bamboo-kerä löysi kotinsa luotani, sen kohtalo on vielä ratkaisematta. Olen halunnut kokeilla lankaa, joka on 100% bambua, koska olen pitänyt kokeilemistani bambusekoitelangoista, ja tämä näytti ja tuntui niin viehkolta tapaukselta, että se piti poimia koriin :)
Tästä tulikin nyt aika pitkä postaus, mutta väli seuraavaan merkintään tulee nyt olemaan lyhyempi. Olen ajatellut alkaa pitää blogissa kirjaa ostetuista langoista ja valmistuneista töistä, niin voi sitten välillä ihmetelle, että enkö ole saanutkaan mitään valmiiksi väkertämisestä huolimatta ;)
Viktor saalisti myyrän. Deku ja Kuuno katsoivat kiinnostuneina vierestä, kun peto hotki jyrsijän.
Kuuno kiersi lammen uimalla ja tarkasti rannan tuntumassa vedestä kohoavan kohteen. 
Viktorinkin olisi tehnyt mieli uimaan Kuunon perässä, mutta vielä ei rohkeus riittänyt. Nuori herra tyytyi viilentymään rantavedessä seisoskellen.
Viktor mutusteli männynkäpyä laiturilla. Mahdottoman hauskoja nuo kävyt, varsinkin kun niitä on kaikkialla ja niin paljon, ettei kaikkia ehdi mitenkään pureskella.
Deku nautiskeli auringon rentouttavasta vaikutuksesta. Etelän elävälle ei Suomen aurinko ole koskaan liian kuuma.
Wictor ja Decu tapasivat jokunen viikko sitten pitkästä aikaa, koska Deku oli ollut minun luonani ja Wiki mummun hoivissa. Jälleennäkemisen riemu oli taas selvästi havaittavissa, mutta malttoivat pojat hetkeksi pysähtyä kuvattaviksikin.
Yksi viihdyttävimmistä ajanvietteistä Viktorin mielestä on kuitenkin Kuunon parrassa roikkuminen. Siihen pöheikköön kun on vaan niin hulvatonta tarttua Kuunon makoillessa lattialla tai kumartuessa maahan, jolloin turpajouhet ovat naskalihampaan ulottuvilla. Näiden riekkumisten yhteydessä Wictor oli kokeillut hampaidensa terävyyttä myös Kuunon kieleen; purukalusto ei kaipaa teroitusta, partaherran kielestä tuli verta.
