Kevät koittaa koirillekin

Kevätaurinko on varsinkin Dekulle suuri ilonaihe. Brassiherra rakastaa aurinkoa ja kevään ensimmäisten säteiden aiheuttama riemu on ilmiselvä. Mieluiten Deku menee mustalle matolle makaamaan auringonläikkään ja siirtyy siinä auringon liikkuessa päivän mittaan.

Jos on monta pilvistä päivää aurinkoisen jälkeen, Deku aivan kuin pyytää, että eikö sen auringon voisi laittaa taas päälle, kun hän siitä niin kovasti tykkää. Mutta minkäs teet, jos ei näy kuin sumua ja pilviä auringon edessä.

Onneksi nojatuolissa retkottaminen vähän korvaa auringonpaisteen puuttumista. Tuolia on mukava kuoputtaa ja siinä voi myös piehtaroida.

Herra Hippunen kellisteli kameran edessä oikein mielellään ja ihan hyviä räpsyjä sainkin otettua. Kovin usein Deku ei malta poseerata näin hienosti, useimmiten herra alkaa hyppiä kameraa kohti, kun otan sen esille.

Viktor puolestaan oli kiinnostuneempi röhkivän pehmopossun raatelemisesta kuin kameralle esiintymisessä, joten tyytyminen on tällä kertaa yhteen otokseen herra Härvelistä.

Synttärisetti

Vierailin taannoin lankakaupassa ja huomasin siellä lankaa, joka oli aivan erään hyvän ystäväni "väristä". Ystäväni syntymäpäivät olivat tulossa ja lanka oli vieläpä alennuksessa, vaikka ei järin kallista ollut normaalistikaan. Ostin kolme kerää vailla tarkkaa suunnitelmaa, mitä niistä tekisin. Harvemmin mulla tosin tarkkaa tai vähemmänkään tarkkaa suunnitelmaa on lankaa ostaessani tai ainakin se ehtii muuttua moneen kertaan ennen lopullista toteutusta.

Langoista tuli myssyn ja kaulurin käsittävä setti. Lahja toimitettiin ystävälleni hieman myöhässä, kuten minulle tavallista, mutta ilokseni olen saanut kuulla molempien lämmittimien olevan sopivia ja mieluisia. Mahtavaa!

Mariomyssy III

malli: Jatan Mariomyssy omin muokkauksin

lanka: Lang Yarns West (villa/akryyli ~50/50) 50 g

puikot: 5 mm koivuiset Brittany-sukkapuikot

muuta: Vähensin n. 10 s ja tein myssystä lyhyemmän kuin ohjeessa. Nostettu s joka 2. krs kavennuksiin sulautuen. Koristeena virkattu "nappi", joka näkyy joten kuten ekassa kuvassa.

Deku esittelee ammattimallin elkein setin toisen osan, Olympiakaulurin. Kokeilin tässä uutta pintaneuletta, johon tykästyin kovasti. Kyseisen pintaneuleen suomenkielinen nimi ei ole minulla tiedossa, englanniksi siitä käytetään nimityksiä woven stitch tai linen stitch. Pinta on tiivis ja hyvin joustava. Oikea ja nurja puoli on erilaiset ja kauluria voikin käyttää kummin päin tahansa.

Myös nuoremmalla koirallani Viktorilla ovat jo oikeaoppiset poseeraukset hallussa. Ylläolevissa kuvissa sekä Deku että Viktor esittelevät kauluria oikea puoli päällepäin. Langan värivaihtelut tulevat tässä pintaneuleessa mukavasti näkyviin, yksivärisestä langasta neulottuna pintaneule ei niin erottuisikaan. Lankaa oli mukava neuloa eikä kummastakaan kerästä löytynyt solmuja tai muita vikoja. Pehmeää on ja väristä tykkään itsekin, vaikka metsänvihreät sävyt eivät ykkössuosikkejani olekaan.

Viktor esittelee yllä kaulurin nurjaa puolta asustetta astetta rennommin käyttäen.

Olympiakauluri

malli: Chickadee Cowl by Kirsten Kapur

lanka: Lang Yarns West 50 g

puikot: 6,5 mm Knit Picks -pyörö

muuta: Osallistuin tällä projektilla Ravelryn Ravelympialaisten Scarf Super-G -lajiin Team Finlandin jäsenenä. Ensimmäiset olympialaiseni ja hyvin meni, heti pääsin mitaleille!!

Hello Kitty, epäonnistunut

Sain eilen valmiiksi 6-vuotiaalle kummitytölleni tekemäni Hello Kitty -pipon. Tarkoitus oli siis tehdä Hello Kitty, mutta lopputulos ei todellakaan ole onnistunut eikä muistuta mallia. Harkitsen vakavasti ommeltujen silmien, nenän ja viiksien purkamista, vaikka se on tuskaista hommaa. Naama kokonaisuudessaan on liian korkealla, sitä pitäisi laskea lähemmäksi resoria; nenä ei ole kohdallaan silmien välissä. 

Hello Kitty -pipo

malli: omasta päästä

lanka: Gedifra Easy Soft valkoinen ja Mondial Sidney valkoinen, yhteensä 52 g. Mustaa La Alpacaa ja keltakirjavaa muliinilankaa kirjailuun.

puikot: 4 mm Knit Picks -sukkapuikot

koko: 6-vuotiaalle (mahtuu kyllä mullekin ympäryksen perusteella, muttei yllä korville)

Harmittaa tosi paljon ruveta purkamaan, mutta ei kai tässä muukaan auta. Silmien ja nenän kohdistaminen oli huomattavasti hankalampaa kuin oletin. Neuloin kaksinkertaisella langalla, merinovillaisella ja mohairlangalla, molemmista vain hyvää sanottavaa. Pinta on mukavasti kevyen pörröinen muttei liian karvainen, hyvin pehmeä ja varmasti lämminkin. Mohairlanka on tietenkin tosi ohutta ja meinaa katketa ommeltuja silmiä ratkottaessa, kun tarkertuu huomaamatta saksenkärkiin. Äh ja pöh, en tykkää.

Kun nyt tätä purkamaan joudun, niin haluan sitten lisätä sen rusetinkin vasemman korvan viereen. Pinkin rusetin, tietenkin!

Mun Mario ja muita myssyjä

Pidemmän aikaa olen ajatellut, että haluan tehdä itselleni Mariomyssyn. Langatkin on ostettu useampaan kertaan, mutta ne olivat liian monen sadan kilometrin päässä, kun joululomalla iski myssynneulomisvimma ja päätä paleli. Kävin siis ostamassa uudet langat, jotka kerrankin pääsivät suoraan puikoille ilman välivarastointia!

Myssystä tuli mulle aavistuksen liian suuri, mutta meneepähän ainakin kunnolla päähän ja korville toisin kuin Koirapuistopipo. Neuletiheys täsmää ohjeessa annettuun eli ilmeisesti mulla on sitten pieni pää. Mittasin kyllä mielestäni, että ympärys olisi suunnilleen sama kuin ohjeen 56 cm, olen siis tainnut mittailla taas omiani... Ohje on mainio, helppo seurata ja kiva neuloa, kiitos Jatta! Toinen on jo tehty äidille pienin modauksin, mutta siitä ei ole vielä kuvaa. Ehkä sitten, kun kaveriksi tarkoitettu kauluri valmistuu.

Mariomyssy I

ohje: Mariomyssy

lanka: musta La Alpaca kaksinkerroin sekä tummanharmaa Regia Silk 6-fädig, koristeessa tuntemattomia jämänyttösiä äidin kätköistä. Yhteensä 130 g.

puikot: 5 mm Brittany-sukkapuikot, koristeessa 3 mm koukku

Kolminkertaisella langalla neulottuna myssystä tuli mukavasti eläväpintainen musta, vähän kuin meleerattu. Alpakan ansiosta myssy on oikein lämmin ja ajaa siis asiansa. En ole aiemmin neulonut La Alpacaa, hauska uusi tuttavuus :)

Kaverin tytölle neuloin viime keväänä Titityyn alesta ostamastani Therapista Ellan pipon. Olen aiemmin neulonut ystävälleni tuntemattomasta äidiltä peritystä langasta samalla ohjeella, johon tykästyin niin, että tahdoin tehdä toisenkin. Pintaneuleet ovat välillä oikein kivoja.

Valitettavasti tämä pipo on aiotulle käyttäjälle, joka toimii myös mallina kuvassa, ehkä hieman pieni ja sopiikin luultavasti paremmin kevätpipoksi mallin pikkusiskolle.

Ellan pipo II

ohje: Ellan pipo Ullasta 01/07

lanka: pinkki SWTC Therapi, 35 g

puikot: 4 mm Knit Picks -sukkapuikot

Samaan perheeseen meni myös pikkusiskolle tarkoitettu vauvan myssy. Neuloin sen jo syksyllä Novitan Samoksesta, kun ei vielä ollut tietoa, onko odotettu vauva tyttö vai poika. Pikkuiselle tyttövauvalle myssy on vielä iso, isosiskolle sopii paremmin.

Vauvan myssy

ohje: oma

lanka: valkoinen Novita Samos 50 g

puikot: 5 mm Brittanyt

Jouluaatto

Kiireiden hellitettyä rauhoitumme joulun viettoon. Blogikoirat Decu, Wictor ja Kuuno poseerasivat eilen joulukuvissa.

 

Viime vuonna virkkasin kaikille pojille punaisesta villalangasta joulupannat, jotka kiinnitetään puisella tähdenmuotoisella napilla ja on koristeltu kulkusin. Mielellään herrat pantojaan käyttivätkin, mutta eilen ei kuvasta varten löytynyt kuin yksi panta, jonka Viktor sai kaulaansa.

Yllä olevassa kuvassa koirapojat esittelevät vuosi sitten uunituoreita joulupantojaan. Näiden kuvien myötä toivotan kaikille tämän lukeville Rauhallista ja lämpöistä joulua!

Koirapuistopipo

Toissapäivänä valmistui pipo Koirapuistopipoksi nimeämäni päänlämmitin, eilen sain ommeltua mäyräkoiranapit paikoilleen. Aikeena oli neuloa oikein lämmin pipo, jolla tarkenisi seisoskella koirapuistossa kylmemmälläkin kelillä.

Lanka on uskomattoman pehmeää, mutta kuten kuvista näkyy, myös helposti kuluvaa. Nappeja ommellessa kaksisäikeisen langan yksi säie katkesi kahdesti, vaikka yritin olla hyvin varovainen. Kaksinkerroin neuloen lankaa kului kaksi kerää ja vähän korkeampi pipo oli kyllä toiveissa, harkitsen siis kolmannen kerän hankkimista, jotta saisin jatkettua myssyä paremmin korville yltäväksi. Myös ohuemmasta langasta vuorin neulominen on harkinnassa.

Koirapuistopipo

malli: idea Dropsin ohjeesta 116-16

lanka: Bouton d'Or Laïka (100 % villa) kaksinkertaisena, 100 g musta

puikot: muoviset 7 mm pyöröt

muuta: keraamiset napit Poppelista

Vierailin viime viikolla Fazer Makeisten tehtaalla. Tuomiset kiinnostivat kovasti Dekua ja Viktoria. Kuvassa herrat odottavat, mitä toisesta kassista paljastuu. Kyllä, kahdella kassilla kannoin kotiin ostokset, ei tarvitse suklaata jouluksi ostella...

Viktor ihastui Fazerin siniseen paperikassiin niin kovasti, että olisi ominut sen itselleen tyhjänäkin!

Sain tällä viikolla omat kappaleeni Kipakat-neulekalenterista ja on se hieno! Olen tosi iloinen, että saan olla mukana näin hauskassa projektissa, vaikka oma osuuteni onkin kovin pieni! Kalentereita on myös tilattu ja ostettu ilahduttavan paljon :)

Kipakat kalenteri 2010 julkaistu!

Perjantaina saimme viimein painosta projektimme hedelmän!! Kalenteri sisältää 11 aiemmin julkaisematonta neule- ja virkkausohjetta sekä tietoa käsityöaiheisista tapahtumista Suomessa. Edellisen postauksen Vikipuvun ohje löytyy kalenterista myös, Viktor on herra Lokakuu :) Lisätietoja kalenterista ja tilausohjeet löytyvät juuri avatusta Kipakoiden blogista http://kipakat.blogspot.com! 

Mukana mm. kauniit Talvimorsian-palmikkosukat...

...viehättävä Suopursu-pitsihuivi...

... sekä herkullinen Puolukka-kauluri! 

Neuleita koirille

Erääseen mielenkiintoiseen projektiin liittyen olen loppukesän ja syksyn aikana neulonut puvut molemmille koirilleni. Tiedän, että koirien pukeminen jakaa mielipiteitä enkä oikein pidä järkevänä sitä, että koiria asustetaan ja puetaan vain siksi, että se olisi hauskaa tai söpöä. Kuitenkin silloin, kun asuste jollain tapaa parantaa koiran mukavuutta tai suojaa sitä, nelijalkaisen ystävän pukeminen on mielestäni mielekästä. 

Nämä puvut on tarkoitettu suojaamaan koiriani kylmältä ja kohentamaan niiden lenkillä viihtymistä myös pakkaskelillä (lenkillähän ne siis aina viihtyvät, mutta kovimmilla pakkasilla kylmyys estää pidemmät lenkit). Pukuja suunnitellessani pyrin mahdollisimman hyvin istuvaan ja käyttäjää miellyttävään lopputulokseen, hauska ja käyttäjän olemukseen omistajan mielestä sopiva ulkonäkö olivat vain kermaa kakun päälle.

Viktor sai musta-harmaa-valkoraidallisen asun, koska nämä värit sopivat mielestäni hyvin nuoren herran mustan ja harmaan kirjavaan turkkiin. Puvun sovittaminen sujui hienosti ja ilmeisesti jo siinä vaiheessa puku miellytti käyttäjäänsä niin kovasti, että välillä tekelettä oli riisuttava pois nukkuvan koiran päältä... 

Dekun eksoottiseen olemukseen ja mustanruskeisiin brassisilmiin sopivaksi valitsin oranssikirjavan langan. Nimenomaan Deku sai minut alunperin pohtimaan koiran vaatettamista uudelleen. Kun tämä brasilialainen herra muutti luokseni pari vuotta sitten, huomasin syksyn viilentyessä talveksi, että ystäväni paleli ulkona varsin herkästi eikä siksi viihtynyt ulkona haistelemassa niin kauan kuin lauhemmalla kelillä. Päätin kokeilla, josko neulottu lämmike parantaisi herra Hippusen ulkoiluintoa. Novitan paksusta villa-akryylisekoitteesta Rustikasta tein tiuhaan sovittaen ja välillä purkaen ensimmäisen versioni. Tätä versiota parannellen ja tarkentaen laadin sitten ohjeen koiran pukuun, joka onkin ensimmäinen julkaistava neuleohjeeni.

Vikipuku ja Dekupuku

malli: koiran ulkoiluasu, oma ohje

lanka: Schoppelwolle Reggae ombre, molempien koirien pukuihin 2 kerää eli 100g. Hankittu TitiTyystä.

puikot: 5mm puiset Brittany-sukkapuikot

koko: kääpiömäyräkoira, mittojen mukaan molemmille herroille

Käsineitä kaksin kappalein

Aloitin viime tiistaina sormikkaat isälle isänpäivälahjaksi. Aika loppui tietysti kesken, mutta käsineet valmistuivat sittenkin eivätkä edes viikkotolkulla myöhässä. Laitoin ne tänään postiin, toivottavasti ehtivät perille tällä viikolla. En ole ennen neulonut sormikkaita, mutta tähän projektiin ryhdyin, koska oli lupa uskoa, että tällaisille voisi olla tarvetta. Viime talvena isä nimittäin sanoi, että sormikkaat hirvimetsälle nahkarukkasten alle voisivat olla tarpeen, kun kysyin mahdollisia asustetoiveita.

Neuloin viime keväänä äidille ja itselle samaisesta langasta pipot ja olemme molemmat todenneet materiaalin miellyttäväksi ja kutittamattomaksi. Isää varten hankin neljä kerää kyseistä lankaa sinisenä, jäljelle jäi reilusti yli kaksi kerää. Niistä jotain jouluksi?

Sormikkaat isälle 

malli: Fiinaneuleen sivuilta Regian käsineohjeesta sovellettu

lanka: Novita Luxus Cloud sininen (175) 66g

puikot: 4mm Knit Picks -sukkapuikot

koko: 9 (siihen on tähdätty)

Malli on hyvin yksinkertainen ilman mitään kommervenkkejä: 2 o, 2 n -joustinta rannekkeessa, muuten sileää oikeaa, kiilapeukalo. Sormikasohjetta miehille oli hankala löytää, siksi päädyin soveltamaan silmukkamäärien osalta muuten selkeältä ja hyvältä vaikuttavaa ohjetta. Hyvin ohje toimikin, neulojalla vain oli ongelmia saada sormista oikean mittaiset ja toisen käden sormista kahta jouduttiin pidentämään mittanauhan osoitettua lyhyyden. Tähtäsin siis kokoon 9, toivon todella, että koko olisi isälle sopiva ja että käsineille löytyisi sitten käyttöä. Sen verran koetteli hermoja sormien neulominen normaalimittaisilla sukkapuikoilla, etten ihan heti ala toisia sormikkaita värkätä, ellei joku aivan erityisesti sellaisia hingu...

Lisäksi sain viimein otettua kuvan koko syksyn käytössä olleista toukokuussa valmistuneista lapasista. Jakkilanka on ihanan pehmeää ja lämmintä eikä ole myönteiseksi yllätyksekseni nyppääntynyt tai kulunut suuremmin.

Sammaleiset

malli: Sammaleiset Ullasta

lanka: Shokay Jakkilanka musta 100g Poppelista

puikot: 3,5mm bambusukkapuikot

koko: naisen S

Lapaset on aloitettu kärjestä, niissä on intialainen peukalokiila ja kämmenselässä mallineuletta, varsi 2 o, 2 n -joustinta, muuten sileää oikeaa. Valitsin suositusta pienemmät puikot, jotta saisin mahdollisimman tiiviin ja lämpimän lopputuloksen. Halusin käyttää koko vyyhdin lapasiin ja neuloin niin pitkät varret kuin lankaa riitti. Mukavasti lämmittää pyöräillessä ranteita, kun kääntää varret kaksinkerroin :)

Kesä tuli, kesä meni

Kesä vierähti ilman päivityksiä. Seuraavassa jokunen kuva eräältä elokuun kauniilta päivältä.

Viktor saalisti myyrän. Deku ja Kuuno katsoivat kiinnostuneina vierestä, kun peto hotki jyrsijän.

Kuuno kiersi lammen uimalla ja tarkasti rannan tuntumassa vedestä kohoavan kohteen. 

Viktorinkin olisi tehnyt mieli uimaan Kuunon perässä, mutta vielä ei rohkeus riittänyt. Nuori herra tyytyi viilentymään rantavedessä seisoskellen.

Viktor mutusteli männynkäpyä laiturilla. Mahdottoman hauskoja nuo kävyt, varsinkin kun niitä on kaikkialla ja niin paljon, ettei kaikkia ehdi mitenkään pureskella.

Deku nautiskeli auringon rentouttavasta vaikutuksesta. Etelän elävälle ei Suomen aurinko ole koskaan liian kuuma.

Daisy ja Oscar 1v!

Decun toinen pentue viettää tänään ensimmäisiä oikeita synttäreitään. Tässä tänään vuoden vanhat Oscar ja Daisy viime vuonna toukokuun lopulla noin kuukauden vanhoina. Decu-isä on ylpeä jälkikasvustaan (myös ykköspentueestaan, jonka molemmat tytöt ovat tänä keväänä tehneet Dekusta isoisän :) ja lähettää nuorimmaisilleen onnittelut, joihin yhtyy koko meidän sakki!

Dekun Daisy-tytär asuu Norjassa emmekä ole ainakaan toistaiseksi saaneet tilaisuutta tavata, mutta Oscar-pojan tapasimme muutama viikko sitten mätsärissä. Kuva on vähän kehno, mutta kertoo, että samaa näköä löytyy isästä (oik.) ja pojasta (vas.).

Wictor ja Decu tapasivat jokunen viikko sitten pitkästä aikaa, koska Deku oli ollut minun luonani ja Wiki mummun hoivissa. Jälleennäkemisen riemu oli taas selvästi havaittavissa, mutta malttoivat pojat hetkeksi pysähtyä kuvattaviksikin.

Viktor nautiskeli kevätauringosta sängyllä, mukavuudenhaluinen nuori herra kun on. Olemme menossa toukokuun puolivälin paikkeilla Varkauteen näyttelyyn, jossa Vikke esiintyy ensimmäistä kertaa junioriluokassa. Myös Oscar tulee paikalle, mikä on tosi hauskaa. Oscarille näyttely onkin ihan ensimmäinen oikea näyttely, Vikellä on jo kokemusta Tampereen kv. näyttelystä maaliskuulta. Vähän jo jänskättää :)

Neulerintamalla on ollut varsin hiljaista, johtuen kiireistäni, joilta en ole ehtinyt juuri puikkoihin tarttua. Lisäksi minulla on kaksi antiapuria, joista Viktor raatelee kaikki kerät, jotka hampaisiinsa saa, ja Deku estää työn mittailun käymällä neuleen päälle makaamaan. Eikä tietenkään suostu hievahtamaankaan. Ja ryntää paikalle, vaikka olisi täydessä unessa ja yritän laskea neuleen varovasti lattialle ottaakseni mittoja. Tätä kuvan hupputunikaa olen neulonut syksystä lähtien Dropsin ohjeella. Takakappale on valmis ja etukappalekin oli aika pitkälle valmis, kunnes Viktor kerran pääsi sopivalle hollille, kun pojat olivat keskenään kotona, purki etukappaleen toista puolta jokusen rivin ja raateli kaikki odottavat kerät pitkin lattiaa... Sen jälkeen on into saada neule valmiiksi ollut entistäkin heikompi :/

VSP-Vikke

Wictor Härvelistä on kasvanut reipas nuori mies, ikääkin on pian 9 kk. Viime lauantaina avasimme Viken näyttelyuran herran ensimmäisessä oikeassa näyttelyssä, Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä, mätsärissähän kävimme jo tammikuussa. Olimme harjoitelleet etukäteen kotioloissa ja vähän kavereidenkin luona näyttelyhihnassa nätisti kävelyä, paikallaan seisomista ja tietysti hampaiden katsomista. Emmijiikin uskaltautui kakaransa kanssa kehään orastavasta paniikista huolimatta...

Kuinka ollakaan, Viktor esiintyi vain himpusti liioitellen kuin olisi syntynyt kehään! Ei puhettakaan toisten koirien perään vetämisestä, hihnan repimisestä tai hyppimisestä, seisominenkin sujui jopa paremmin kuin kotona! Tuomari piti Wikestä ja tulos oli, että Viki valittii viidestä urospennusta parhaaksi ja se sai kunniapalkinnon sekä pääsi kisaamaan rodun parhaan pennun ruusukkeesta parhaan narttupennun kanssa! Arvostelukin oli pelkästään kehuva. Kaiken kaikkiaan Viktor oli lopulta VSP-pentu (vastakkaisen sukupuolen paras pentu), kun narttu vei ROPin. Mamikin oli niin yllättynyt ja äimänä koiransa mallikkaasta esiintymisestä, että ei ehtinyt tuupertua kehään jännityksestä... :)

Kuvassa Viktor poseeraa tyylikkäästi vessassa pesukoneen päällä palkintojensa kanssa: pokaali tuli VSP-pennulle, takana vasemmalla VSP-ruusuke ja oikealla KP-ruusuke, palkintopuruluu unohtui kuvasta :/ Yhteensä pentuluokkaan oli ilmoitettu 10 pentua, 5 urosta ja 5 narttua. Paikalla oli myös koko Viktorin pentue, joista Rico-veli oli uroksista toiseksi paras, tytöt Wiivi ja Tessa esiintyivät naisellisen hienostuneesti narttujen pentuluokassa. Oli tosi mukavaa nähdä koko pentue koossa yhtä aikaa! Tästä on hyvä jatkaa uusiin koitoksiin, seuraavaksi jo virallisen tuloksen junioriluokkaan.

Terveiset Roomasta

Kolmas kerta ei sanonut toden ainakaan sikäli, että Rooma olisi nyt osaltani nähty, vaan se syvensi suhdettamme ja ihastukseni Ikuista kaupunkia kohtaan vahvistui. Vietin mukavan lomaviikon sateisessa suosikkikaupungissani helmikuun alussa. Viimeinkin näin myös sen kuuluisan pronssisen susipatsaan, jossa naarassusi imettää Rooman perustajia Romulusta ja Remusta. 

Colosseum oli edelleen vaikuttava myös ensikertaa kaupungin katuja kolunneen matkaseuralaiseni mielestä. Voisin tutkia tuota jättimäistä Flaviusten amfiteatteria vaikka kuinka kauan ja moneen kertaan, niin se aina vain on komea.

Mutta vanhan latinistin mieltä lämmittää kerta toisensa jälkeen eniten Forum Romanum, joka heräsi tälläkin kertaa mielessäni eloon sateesta huolimatta. Mahtavan antiikin Rooman merkkitapahtumat tulevat totta vie todentuntuisiki näiden kivikasojen keskellä!

Kävin urbs aeternassa myös Di Cori -nimisessä lankakaupassa, josta mukaan tarttui tarjouskorista (2 €/kerä) kaksi kerää tummansinistä Ornaghi Filatin Merino Sportia ja yksi musta samanmoinen sekä kolme ihanaista Filatura di Crosan Zara Plus-kerää mustana. Käyttötarkoitukseksi kaavailin pipoa tai paria näille halvemmille, Zara Plus on toiminut tähän asti vain hartaan hypistelyn kohteena ja odottaa arvoistaan kohdetta.

Ennen matkalle lähtöä valmistui muutama pieni neule, joista jo kirjoitinkin edellisessä postauksessa. Mustat lapaset neuloituivat Dropsin Alpacasta ja ne ovat olleet käytössä valmistumisestaan lähtien toisten lapasten alla. Valepalmikkokuvio ei erotu kovin hyvin kuvassa, mutta lämpimät ja pehmeät nämä ovat eivätkä kutita, joten asiansa ajavat!

Myös Novitan Luxus Cloudista neulotuista Pajunkissa-pipoista olen maininnut aiemmin, oman mustan versioni kuvasin kiltisti mallina toimineen keittiökulhon päällä, äidin luonnonvalkoista en ole muistanut kuvata. Malli oli oikein mukava neuloa ja pipo valmistui nopeasti 4 mm puikoilla. Tuntuu päässä hyvältä, joskin on ollut vielä ehkä hiukan turhan kevyt, mutta kevättä kohden Pajunkissat tulevat varmasti olemaan enemmän käytössä.

malli: Pajunkissa Ullasta

puikot: 4 mm Knit Picks -sukkapuikot

lanka: Novita Luxus Cloud 50g

Ennen reissun lähtöä aloitin virkkaamaan myssyä, johon tulisi myös jonkinlainen lippa suojaamaan silmiä kevätauringon lamaannuttavalta häikäisyltä. Minkään sortin ohjetta ei ollut, joten sävelsin omasta päästäni 4 mm koukkua käyttäen ja sovitin ja purin kerran jos toisenkin ennen kuin vältti valmiiksi ja suoraan käyttöön. Dropsin Merino Extra Finea kului myssyyn 82 g.

malli: omasta päästä

koukku: metallinen 4 mm

lanka: Drops Merino Extra Fine 82 g

Virkkausvimman iskiessä päätin tehdä lapaset Cherry Tree Hillin Sopersock Merinosta. Garnstudion ohjeen numero 108-43 mukaan tein muuten, mutta käytin 2,5 mm koukkua, kun en löytänyt 3-millistä siihen hätään ja reunan röyhelöstä jätin yhden kerroksen pois. Koko on S ja Foxy Lady-sävyistä lankaa meni vain 50 g, joten vyyhdistä taitaa saada näitä ihastellut kaveri samanlaiset itselleen.

malli: Drops 108-43, koko S

koukku: 2, 5 mm Lidlistä ostettu (ohjeessa 3 mm)

lanka: Cherry Tree Hill Supersock Merino sävy Foxy Lady 50 g

Isälle "joululahjaksi" neulomaani Käänteistä pipoa en ole muistanut kuvata, mutta siihen käytetyn langan arvoitus ratkesi: Regia Silk oli tämä salaperäiseksi heittäytynyt hyväkäs. Ilokseni olen luotettavista lähteistä saanut kuulla, että pipo on jopa päässyt käyttöön kypärän alle ja kovalla pakkasella toisen pipon alle. Kuvan oton yritän muistaa, mutta en luultavasti muista silti :)