VSP-Vikke

Wictor Härvelistä on kasvanut reipas nuori mies, ikääkin on pian 9 kk. Viime lauantaina avasimme Viken näyttelyuran herran ensimmäisessä oikeassa näyttelyssä, Tampereen kansainvälisessä koiranäyttelyssä, mätsärissähän kävimme jo tammikuussa. Olimme harjoitelleet etukäteen kotioloissa ja vähän kavereidenkin luona näyttelyhihnassa nätisti kävelyä, paikallaan seisomista ja tietysti hampaiden katsomista. Emmijiikin uskaltautui kakaransa kanssa kehään orastavasta paniikista huolimatta...

Kuinka ollakaan, Viktor esiintyi vain himpusti liioitellen kuin olisi syntynyt kehään! Ei puhettakaan toisten koirien perään vetämisestä, hihnan repimisestä tai hyppimisestä, seisominenkin sujui jopa paremmin kuin kotona! Tuomari piti Wikestä ja tulos oli, että Viki valittii viidestä urospennusta parhaaksi ja se sai kunniapalkinnon sekä pääsi kisaamaan rodun parhaan pennun ruusukkeesta parhaan narttupennun kanssa! Arvostelukin oli pelkästään kehuva. Kaiken kaikkiaan Viktor oli lopulta VSP-pentu (vastakkaisen sukupuolen paras pentu), kun narttu vei ROPin. Mamikin oli niin yllättynyt ja äimänä koiransa mallikkaasta esiintymisestä, että ei ehtinyt tuupertua kehään jännityksestä... :)

Kuvassa Viktor poseeraa tyylikkäästi vessassa pesukoneen päällä palkintojensa kanssa: pokaali tuli VSP-pennulle, takana vasemmalla VSP-ruusuke ja oikealla KP-ruusuke, palkintopuruluu unohtui kuvasta :/ Yhteensä pentuluokkaan oli ilmoitettu 10 pentua, 5 urosta ja 5 narttua. Paikalla oli myös koko Viktorin pentue, joista Rico-veli oli uroksista toiseksi paras, tytöt Wiivi ja Tessa esiintyivät naisellisen hienostuneesti narttujen pentuluokassa. Oli tosi mukavaa nähdä koko pentue koossa yhtä aikaa! Tästä on hyvä jatkaa uusiin koitoksiin, seuraavaksi jo virallisen tuloksen junioriluokkaan.

Terveiset Roomasta

Kolmas kerta ei sanonut toden ainakaan sikäli, että Rooma olisi nyt osaltani nähty, vaan se syvensi suhdettamme ja ihastukseni Ikuista kaupunkia kohtaan vahvistui. Vietin mukavan lomaviikon sateisessa suosikkikaupungissani helmikuun alussa. Viimeinkin näin myös sen kuuluisan pronssisen susipatsaan, jossa naarassusi imettää Rooman perustajia Romulusta ja Remusta. 

Colosseum oli edelleen vaikuttava myös ensikertaa kaupungin katuja kolunneen matkaseuralaiseni mielestä. Voisin tutkia tuota jättimäistä Flaviusten amfiteatteria vaikka kuinka kauan ja moneen kertaan, niin se aina vain on komea.

Mutta vanhan latinistin mieltä lämmittää kerta toisensa jälkeen eniten Forum Romanum, joka heräsi tälläkin kertaa mielessäni eloon sateesta huolimatta. Mahtavan antiikin Rooman merkkitapahtumat tulevat totta vie todentuntuisiki näiden kivikasojen keskellä!

Kävin urbs aeternassa myös Di Cori -nimisessä lankakaupassa, josta mukaan tarttui tarjouskorista (2 €/kerä) kaksi kerää tummansinistä Ornaghi Filatin Merino Sportia ja yksi musta samanmoinen sekä kolme ihanaista Filatura di Crosan Zara Plus-kerää mustana. Käyttötarkoitukseksi kaavailin pipoa tai paria näille halvemmille, Zara Plus on toiminut tähän asti vain hartaan hypistelyn kohteena ja odottaa arvoistaan kohdetta.

Ennen matkalle lähtöä valmistui muutama pieni neule, joista jo kirjoitinkin edellisessä postauksessa. Mustat lapaset neuloituivat Dropsin Alpacasta ja ne ovat olleet käytössä valmistumisestaan lähtien toisten lapasten alla. Valepalmikkokuvio ei erotu kovin hyvin kuvassa, mutta lämpimät ja pehmeät nämä ovat eivätkä kutita, joten asiansa ajavat!

Myös Novitan Luxus Cloudista neulotuista Pajunkissa-pipoista olen maininnut aiemmin, oman mustan versioni kuvasin kiltisti mallina toimineen keittiökulhon päällä, äidin luonnonvalkoista en ole muistanut kuvata. Malli oli oikein mukava neuloa ja pipo valmistui nopeasti 4 mm puikoilla. Tuntuu päässä hyvältä, joskin on ollut vielä ehkä hiukan turhan kevyt, mutta kevättä kohden Pajunkissat tulevat varmasti olemaan enemmän käytössä.

malli: Pajunkissa Ullasta

puikot: 4 mm Knit Picks -sukkapuikot

lanka: Novita Luxus Cloud 50g

Ennen reissun lähtöä aloitin virkkaamaan myssyä, johon tulisi myös jonkinlainen lippa suojaamaan silmiä kevätauringon lamaannuttavalta häikäisyltä. Minkään sortin ohjetta ei ollut, joten sävelsin omasta päästäni 4 mm koukkua käyttäen ja sovitin ja purin kerran jos toisenkin ennen kuin vältti valmiiksi ja suoraan käyttöön. Dropsin Merino Extra Finea kului myssyyn 82 g.

malli: omasta päästä

koukku: metallinen 4 mm

lanka: Drops Merino Extra Fine 82 g

Virkkausvimman iskiessä päätin tehdä lapaset Cherry Tree Hillin Sopersock Merinosta. Garnstudion ohjeen numero 108-43 mukaan tein muuten, mutta käytin 2,5 mm koukkua, kun en löytänyt 3-millistä siihen hätään ja reunan röyhelöstä jätin yhden kerroksen pois. Koko on S ja Foxy Lady-sävyistä lankaa meni vain 50 g, joten vyyhdistä taitaa saada näitä ihastellut kaveri samanlaiset itselleen.

malli: Drops 108-43, koko S

koukku: 2, 5 mm Lidlistä ostettu (ohjeessa 3 mm)

lanka: Cherry Tree Hill Supersock Merino sävy Foxy Lady 50 g

Isälle "joululahjaksi" neulomaani Käänteistä pipoa en ole muistanut kuvata, mutta siihen käytetyn langan arvoitus ratkesi: Regia Silk oli tämä salaperäiseksi heittäytynyt hyväkäs. Ilokseni olen luotettavista lähteistä saanut kuulla, että pipo on jopa päässyt käyttöön kypärän alle ja kovalla pakkasella toisen pipon alle. Kuvan oton yritän muistaa, mutta en luultavasti muista silti :)

Viimein valmistakin

Vihdoin ja viimein valmistui jotakin ja samaan syssyyn sitten enemmänkin: sain viimein valmiiksi syksyllä isää varten aloittamani pipon sekä toisenkin lapasen omiin lapasiini. Isän pipoa ähersin vaikka kuinka kauan ja se oli aika pitkään tauolla aktiivisesti neulomisesta, kun usko meinasi loppua. En ihan heti ala mihinkään projektiin 2,5 mm puikoilla, sen verran kärsimätön olen. Kahteen kertaan purinkin pipoa, kun en ensin ihan ymmärtänyt ohjetta ja toisella kertaa en voinut uskoa, että tuloksen pitää näyttää siltä miltä näytti. Lopulta purin ihan lopussa vielä kolmannenkin kerran ja korjailin kavennuskohtia siistimmiksi, mutta siinä sohlatessani onnistuin tietenkin hukkaamaan jotenkin silmukoita, eikä lopputulos ehkä sittenkään ole siistimpi... Valmista kuitenkin tuli lopulta ja isäkin piti myöhästyneestä joululahjastaan. Kuvia en muistanut ottaa, mutta yritän napsia todistusaineistoa pikapuoliin.

ohje: Käänteinen pipo Ullasta lyhennettynä (ilman käännettä, koska en ollut varma langan riittävyydestä)

puikot: Lidlistä ostetut 2,5 mm metalliset sukkapuikot

lanka: kulutus 44g. Kovasti on muisteltu ja etsitty, mutta vielä ei ole nimi mieleen juolahtanut. Viktor leikki taannoin vyötteellä, sen muistan. Langassa oli silkkiä ja (merino?)villaa suhteessa 45/55%, mutten muista kummin päin. Epäilen langan olevan jonkin saksalaisen valmistajan.

Edit: vyöte löytyi, lanka on Regia Silk.

Toinen valmistunut tekeleeni on lapaset, joihin sovelsin kämmekkäiden ohjetta. Oikean käden yksilö valmistui jo ajat sitten, mutta vasen vetelehti pitkään puolessa matkassa ennen kuin nyt tormistauduin sen loppuun neulomaan. Olinkin jo ehtinyt unohtaa, miten mukava valepalmikkoa on neuloa: valmistuu nopeasti ohuestakin langasta. Totesin myös, että Dropsin Alpaca on tositosi riittoisaa ja kivaa neulottavaa, vaikka onkin aika ohutta. Käytin 3mm puikkoja ja lankaa kului aika pieniin, joskin erittäin venyviin, naisten lapasiin 40 grammaa! Kerästä jäi siis tähteeksi viidennes, josta meinasin jo innostuksissani virkata lapasten varteen koristereunukset, mutta jätin toistaiseksi jemmaan muista projekteja varten, koska samaista mustaa odottaa muutama kerä vuoroaan. Näistäkään ei ole vielä kuvaa, mutta lisään samalla kun piposta. Ihanan lämpimät ja pehmeät ovat! <3

ohje: Ullan Rinsessa-kämmeikkäistä muokaten eli sormet piiloon neuloen

puikot: 3mm KnitPicks-sukkapuikot, joista onnistuin katkaisemaan yhden :(

lanka: Dropsin Alpaca musta 40g 

Nyt on puikoilla aktiivisimmin taas pipo, joskin nyt omaan käyttöön. Lankana on Novitan Cloud, joka on uusi suosikkini, ihanaa neulottavaa ja jälkikin näyttää kivalta. En olisi uskonut, että Novitalta voisi tulla näin sympaattista lankaa :)

Päivitystä

Pitkästä pitkästä aikaa saan aikaiseksi kirjoittaa tänne. Paljon on tapahtunut sitten viime postauksen. Koirien kanssahan sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista, ja käsityörintamallakin on ollut liikehdintää sekä uusien hankintojen että ajoittain myös valmistuneiden töiden saralla.

Pojat eli koirani Deku ja Viktor ovat leikkineet olan takaa, välillä Viktor on käynyt riehumassa myös Kuunon kanssa. Nuori herra Härveli on kasvanut hurjasti, maitohampaat ovat irtoilleet ja pysyviä hampaita kasvavat koko ajan. Wictor on myös saanut tehosterokotteet (esiintyen tyypilliseen tapaansa reippaasti eläinlääkärissä). Kaiken kaikkiaan Viki on kasvanut pentupallerosta nuorukaiseksi hurjan nopeasti ja on jo lähes samankokoinen Dekun kanssa. Edelleenkään se ei pelkää mitään, ja vauhtia riittää, koska mitäänhän ei kannata tehdä rauhallisesti, jos saman voi tehdä vauhdilla!

Wictorin väri on muuttunut aika lailla: mustat laikut ovat laajentuneet ja harmaa väri on tummunut harmaan seasta kasvavan mustan lisääntyessä, yleisväritys on siis nyt aiempaa tummempi. Punaiset merkitkin ovat "punastuneet" eli näyttävät entistä punaisemmilta, samoin turkki on kasvanut pituutta siten, että hännässä on jo hyvät hapsut, samoin korvissa, mahassa, rinnassa ja takapuolessa. Vauhti sen sijaan ei ota laantuakseen ja Härvelin toimintasäde onkin laajentunut lattiatason lisäksi sohvalle, sänkyyn ja nojatuoleille. Yllä koko karvakuonokatras poseeraa uusissa joulupannoissaan. Virkkasin herroille jouluasusteiksi Dropsin Karismasta pannat, joihin ompelin kuhunkin kolme kulkusta kilisemään, kiinnitys tapahtuu puisella tähdenmuotoisella napilla. Mielellään pojat niitä käyttivät eikä Viktorkaan yrittänyt repiä toisten pantoja pois kaulasta. 

Etukäteen jännitimme, kuinka joulukuusen tulee käymään Wictorin käsittelyssä. Oli odotettavissa, että nuorin herra on kiinnostunut kuusesta ja näin kävikin, mutta toisella tapaa kuin arvelimme. Kuusen koristeet saivat olla rauhassa alimmilla oksillakin ennakko-odotusten vastaisesti, mitä nyt Vikke kävi vähän sohvan reunalta kuonollaan koristepalloja tökkimässä. Mutta kyllä joulukuusi takasi Vikin jouluilon, sen jalastahan saattoi käydä tuon tuostakin litkimässä vettä! Myös kuusen runko ja oksien päät joutuivat purukaluston testiin ja osoittautuivat oiviksi järsimiskohteiksi. Erikoiset makumieltymykset tällä mäykyllä :)

Aattoiltana meillä ei käynyt pukki, Vikikään ei päässyt siis repimään partaa, mutta onneksi muuta hommaa ilmaantui: Kuuno, Deku ja Viktor olivat olleet sen verran kilttejä, että niitä muistettiin omilla pienillä paketeilla. Deku oli nopein lahjan avaamisessa, mutta ei nuorimmaisellakaan kauaa kestänyt, kun se repi paperin auki ja sai hampaisiinsa krokotiilin. Herrakolmikko vaikutti tyytyväiseltä lahjoihinsa, mistä merkkinä oli se, että Deku tapojensa mukaisesti jemmasi omaa herkkuaan ja ärisi toisille niiden kulkiessa ohi nuuhkien toiveikkaana Decun krokon suuntaan.

Tapaninpäivänä Wictor koki tarvetta testata äidin lukulaseja tarkemmin ja muotoili ne uuteen, käyttökelvottomaan uskoon. Mitäs äiti unohti rillinsä lattialle kirjan päälle, eihän pieni koiranpentu voi niitä puruleluista erottaa :) Onneksi kyseessä olivat vain Tiimarin halpislasit, joten ei käynyt kovin kalliiksi tämä vahinko.

Käsitöiden saralla ei ole muuta valmista näytettävää kuin nämä Sukkasatoon menneet unisukat. Lanka oli siis Dropsin SilkeAlpaca ja sukat ovat aivan ihanan pehmät ja lämpimät. Valitettavasti lanka on vastustamatonta myös Viktor Härvelin mielestä, mistä sain viitteitä jo neuloessani, kun kerissä roikkui jatkuvasti jotain ylimääräistä ;) Valmistuttuaan sukat ehtivät olla käytössä vai pari kertaa, kun nuorimmainen onnistui ne jostain jotenkin nappaamaan ja teki toisen sukat varteen silmäpaon alun. Ovat kai kovinkin maukkaat sukat, sen verran hanakasti Viktor sukat hampaisiinsa kaivaa heti silmän välttäessä ja tilaisuuden tullen. Välillä tuntuu, että se oikein vaanii niitä ja seuraa, milloin jätän sukat ulottuville edes millisekunniksi! Tästä ja siitä korjaamattomasta silmäpaosta johtuen unisukat eivät ole olleet kovin paljon käytössä toistaiseksi.

Joulun alla valmistui koirien joulupannan lisäksi myös pipo ystävälle lahjaksi. Sitä en ehtinyt kuvata, mutta lankana oli Dropsin Alpaca punaisena ja Classic Alpaca luonnonvalkoisena, kaksinkertaisella langalla siis neuloin. Paksumpi Classic loppui tietysti hieman kesken ja jouduin jatkamaan päälaen loppuun luonnonvalkoista Seiskaveikkaa (Wictorin raatelemalta kerältä) tilalla käyttäen. Mallina oli Ullan Kiritys-pipo ja puikkoina 4 mm KnitPicksit. Ihan tyytyväinen olen tulokseen ja käyttäjäkin vaikutti tykkäävän, vaikka minua vähän harmittaakin, kun mallineuleen kuvio ei näy kahdella erivärisellä langalla yhtä aikaa neulottuna niin selvästi kuin toivoin. Mallina Kiritys oli kuitenkin mukava neuloa ja mallineuleen oppi helposti, olenkin suunnitellut tekeväni itselleni samanlaisen mustasta langasta.

Lankahankintoja olen yrittänyt tehdä vain maltillisesti... Joulumarkkinoilta mukaani tarttui Titityyltä neljä pakettia: BC Garnin Jaipur Silk Fino on ihastuttavan sileää, ehtaa silkkilankaa, josta suunnitelin itselleni huivia (100g:n vyyhti = 600m, riittänee huiviin). Malliksi olen kaavaillut Vilman Sagittariaa, josta olen jo pitempään haaveillut. Saa nähdä, koska aika riittää tuo homma aloittaa ja varsinkin, millon kärsivällisyys riittää huivin valmiiksi saamiseen. Mutta langastahan se on aloitettava :) ShibuiKnitsin Sockia ostin kaksi 50 gramman vyyhtiä, kirjavan mustan ja kirjavan monivärisen. Suunnitteilla niistä mahdollisesti lapaset. Myös SWTC:n Bamboo-kerä löysi kotinsa luotani, sen kohtalo on vielä ratkaisematta. Olen halunnut kokeilla lankaa, joka on 100% bambua, koska olen pitänyt kokeilemistani bambusekoitelangoista, ja tämä näytti ja tuntui niin viehkolta tapaukselta, että se piti poimia koriin :)

Tästä tulikin nyt aika pitkä postaus, mutta väli seuraavaan merkintään tulee nyt olemaan lyhyempi. Olen ajatellut alkaa pitää blogissa kirjaa ostetuista langoista ja valmistuneista töistä, niin voi sitten välillä ihmetelle, että enkö ole saanutkaan mitään valmiiksi väkertämisestä huolimatta ;)

Herra Härveli

Viktor vietti pari ensimmäistä viikkoa uudessa kodissaan äidin, isän ja Kuunon luona. Alun ujostelun jälkeen Kuuno otti tulokkaan hyvin vastaan ja on käyttäytynyt erittäin tyylikkäästi, hillityn rauhallisesti. Alla kuva Kuunon ja Wictorin ensitapaamisesta (kuvakulma ei huijaa, Kuuno oikeasti on noin paljon pikkuista Vikiä suurempi).

Ensimmäisenä iltana uudessa ympäristössä, toisena poissa oman emon luota, löytyi kuitenkin turvallinen ja mukava paikka, äidin eli Decun ja Victorin mummun syli. Ruokakuppi vieressä, lämpöä ja turvaa, rakkautta ja hellyyttä, kaikki siis löytyy, mitä pieni pentu tarvitsee. 

Isän ja äidin kanssa Viktor on myös päässyt tutustumaan moniin uusiin ja kiinnostaviin kohteisiin. Tässä Wictor tähyilee maisemia kalliolta isän metsästysseuran majalla. Eikä jättikokoinen metsokaan pelota tätä poikaa!

Kuuno-"eno" on hauskaa puuhailuseuraa, kun nuorena miehenä Kuneli jaksaa leikkiä energisen pennun kanssa. Monenlaista kivaa tekemistä on keksitty, tässä herrat järsivät yhdessä samaa isoa luuta sulassa sovussa.

Kuuno oli löytänyt ulkoa märän lapasen ja kantanut sen sisälle. Siitäpä vasta syntyikin hurjan hauska leikki, kun pojat keksivät, että tälläkin voidaan leikkiä yhdessä! Kuuno piteli kiinni kintaan reunasta, kun Viktor kiskoi kaikin voimin sen peukalosta ja molemmat nauttivat! Parivaljakon nopeistä liikkeistä leikin tiimellyksessä johtuen kuva ei ole paras mahdollinen.

Yksi viihdyttävimmistä ajanvietteistä Viktorin mielestä on kuitenkin Kuunon parrassa roikkuminen. Siihen pöheikköön kun on vaan niin hulvatonta tarttua Kuunon makoillessa lattialla tai kumartuessa maahan, jolloin turpajouhet ovat naskalihampaan ulottuvilla. Näiden riekkumisten yhteydessä Wictor oli kokeillut hampaidensa terävyyttä myös Kuunon kieleen; purukalusto ei kaipaa teroitusta, partaherran kielestä tuli verta.

Sukkasato alkaa!

Tästä lähdetään liikkeelle, näistä alkaa ensimmäinen sukkasatoni! Viime vuonna seurasin sukkasatoa sivusta ja innostuin niin, että päätin osallistua tällä kertaa, kun on nyt oma blogikin. Kuvassa poseeraavat siis langat, joista toivottavasti ainakin osa muuttuu Sukkasadon aikaan tassunlämmittimiksi. 

Ryhmäkuvassa alhaalla oikealla esiintyy kolme kerää Dropsin Silke Alpacaa, joista aloitin keväällä superlämpöisiä ja -pehmoisia unisukkia itselleni. Kerran tai kaksi purin tuotoksen, mutta nyt on tulossa sopivan kapea siroon kolmekutoseen. Tämä nyt ei mene Sadonkorjuuseen, mutta toivon näiden valmistuvan tempauksen aikana. Olen kovasti mieltynyt sukan neulomiseen kärjestä alkaen, näissä on ekassa testissä 8-aloitus, jolla jo yhdet sukat valmistui kaverille Samoksesta. Jos vaikka tekisin toisen sukan samaan vaiheeseen ja neuloisin loppuun yhdessä pitkällä pyöröpuikolla. Tätä tekniikkaa on tarkoitus joka tapauksessa kokeilla. Tämä lanka on IHANAA!! Unelman pehmeää ja lämmintä, ei kutita ja on todella miellyttävää neuloa sekä virkata ja valmis asuste tuntuu ylelliseltä.  

Seuraavaksi vuorossa kaksi vyyhtiä Cherry Tree Hillin ihanaa käsinvärjättyä Supersock Merinoa, sävyt Foxy Lady (vasemmalla) ja Sugar Maple (osittain jo vyyhdiltä kerittynä). En kuvittele saavani molemmista sukkia valmiiksi, sen verran ohutta ihanuutta on tämä perjantaina hankkimani uusi tuttavuus, mutta jos edes toisesta saisin jotain aikaan tempauksen aikana... Kyllä piti pitkään tutkia sävyjä ennen kuin pystyin tekemään valinnan, sellaisia herkkuja oli tarjolla!

Viime syksynä hankkimani kolme kerää mustaa Hjertegarnin Silky Bamboota ovat odottaneet pääsemistä sukiksi kotona tassutteluun ja mahdollisesti myös unisukkakäyttöön. Kovin pitkävartisia sukkia näistä tuskin saa, kevyet sukkaset viluisiin jalkoihin kuitenkin. Lanka tuntuu nimensä veroisesti todellakin silkkiseltä ja hyvin pehmeältä. Mitään en ole siitä vielä tehnyt, joten neulontatuntumasta en osaa sanoa.

Murheenkryynini, hirveän kamalan vihreä Regia Softy huomattavasti viehättävämpine seuralaisineen. Keväällä tilasin Tapion kaupasta tätä lankaa kavereiden vauvojen myssyjä ja tossuja varten, mutta vain musta ja luonnonvalkoinen päätyivät myssyksi ja jäljellä jäi vielä paljon. Suunnitelmani vihreän ja valkoisen raikkaasta yhdistelmästä menivät mönkään, kun totesin, että vihreä näytti ruudulla ihan erilaiselta ja on todellisuudessa lähes oksettava. Kevään Modassa oli kuitenkin unisukkien ohje tälle langalle, joten ajattelin, josko näistä joku läheinen/tuttava/kaveri saisi sukat jalkoja lämmittämään. En tiedä, miten onnistun tuon vihreän piilottamaan, mutta yritys on kova. Ehkä pitäisi hankkia kerällinen samaa lankaa vaikka jonain kivana punaisena, niin vihreänkin saisi käytettyä... Mukavan pehmeää Softy kyllä on.

Sitten vielä Novitan Isoveljet, punakirjavaa ja kirjavaa vihreää on molempia yhdet kerät ja kirkasta moniväristä kaksi kerää. Jos näistä vaikka sukat ja säärystimet tekisi?

Uusi perheenjäsen

Emmijii ylpeänä esittelee uuden perheenjäsenen: tässä uusi tulokas, pitkäkarvainen kääpiömäyräkoira Wictor. Haimme 8-viikkoisen herran uuteen kotiin perjantaina. Junamatka sujui hienosti: Wictor enimmäkseen nukkui, välillä katseli ympärilleen koristaan käsin ja hurmasi kanssamatkustajia. 

Ensitapaaminen Decun kanssa sujui mukavasti, herra Hippunen tutki tulokasta kiinnostuneena ja Wictor tykkäsi heti "isoveljestään". Oikeita sisaruksia Viktorilla on kaksi siskoa, musta Nicky ja mustalaikullinen Wiivi, sekä musta toistaiseksi nimeä vailla oleva velipoika. Uuteen kotiinsa pikkuinen tutustui reippaasti, aluksi vähän varovaisena, mutta nopeasti rohkaistuen. Ensimmäinen yö meni odotuksia paremmin, pentu ei ikävöinyt emoaan ja sisaruksiaan ja pojat nukkuivat melkein koko yön samalla petillä. Puoli kuuden aikaan Viktor heräsi ja rupesi riehumaan, mistä se sai lisänimeksi Härveli. Vauva rauhottui vielä muutamaksi tunniksi nukkumaan pienen pisutuokion ja suostuttelun jälkeen.

Lauantaina matkustimme jälleen, tällä kertaa junan lisäksi bussilla, kun junayhteydet eivät toimineet aivan kuten piti. Herrat Hippunen ja Härveli olivat koko matkan rauhallisia eikä kumpikaan onneksi voinut bussissakaan pahoin, kuten maminsa. Perillä tapasimme pian Kuunon, joka suhtautui pentuun erittäin herrasmiesmäisesti, hillityn rauhallisesti ja kohteliaasti. Muutenkin Kuuno aluksi tuntui hieman arkailevan uutta laumanjäsentä, ilmeisesti partaherra pitkäkoipi ei oikein ymmärrä, mikä otus tällainen rääpäle on olevinaan ja siksi peruuttelee ja poistuu paikalta Vikin yrittäessä tutustua lähemmin. Kuunon leluja Wictor kuitenkin pääsi jo silti kokeilemaan, vaikka niiden kokoluokka poikkeaakin 1,6-kiloisella ja noin 17 kertaa suuremmalla nelijalkaisella.

Parasta pikku-Viktorin mielestä on isoveli-Deekun kimpussa riekkuminen. Suuren osan valveillaoloajastaan Viki hyppii Decun kylkeä vasten, roikkuu korvissa ja hännässä ja yrittää kiivetä selkään, mitä Deku varsin kärsivällisesti kestää. Aika kauan saa pikkuveikka kiusata ennen kuin isompi murahtaa ja näyttää, millainen käytös on sopivaa.